Riippuvuudelle tyypillisiä piirteitä:
1. Voimakas himo tai pakonomainen halu käyttää tai toteuttaa addiktiivista toimintaa.
2. Heikentynyt kyky hallita käytön tai toiminnan aloittamista, määrää tai lopettamista.
3. Vieroitusoireita käytön tai toiminnan päättyessä tai vähentyessä
4. Sietokyvyn kasvu.
5. Käytön tai addiktiivisen toiminnan muodostuminen elämän keskeiseksi asiaksi.
6. Käyttö tai toiminta jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista.

Riippuvuudet voidaan karkeasti jakaa kemiallisiin riippuvuuksiin ja toiminnallisiin riippuvuuksiin. Tunnetuimmat kemiallisista riippuvuuksista ovat alkoholi, huumeet, tupakka ja lääkkeet. Toiminnallisissa riippuvuuksissa ihminen addiktoituu johonkin välitöntä mielihyvää tuottavaan toimintaan (esim. seksi, liikunta, pelaaminen jne). Kaikki riippuvuudet vähentävät hyvinvointia ja elämänhallintaa. Elämänhallinnan vähentyessä riippuvuus saattaa ottaa entistä vahvemman otteen elämästä.

Riippuvuuksien hoidon kannalta on tärkeää tiedostaa, että ihminen on monitahoinen psykologinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Riippuvuus vaikuttaa ihmiseen kokonaisuutena, joten myös hoidon tulisi tukea kaikkien osa-alueiden elämänmittaista kehittämistä ja tukemista.

Riippuvuus herättää monenlaisia ristiriitaisia tunteita niin sairastuneessa kuin lähiympäristössäkin. Itsehallinnan pettäminen tuottaa häpeää ja syyllisyyttä. Riippuvuutta pitää salailla koska se hävettää. Koska riippuvuus pyritään salaamaan, edes läheiset eivät aina pysty auttamaan riippuvuutensa kanssa kamppailevaa vaikka siitä tietäisivätkin.