Ruokaan ja syömiseen kohdistuvassa riippuvuudessa suhde ruokaan ja syömiseen alkaa hallita elämää. Milloin tietää, että kyseessä on riippuvuus? Miten siitä voi toipua? Istuimme aamupalalle Myllyhoitoyhdistyksen Ruoka ja riippuvuus -hankkeen projektipäällikön Marianne Luojolan kanssa, ja syvennyimme aiheeseen.

Toiminnallinen tai aineellinen riippuvuus muodostuu silloin, jos jokin tietty toiminta muodostuu elämää hallitsevaksi ja pakonomaiseksi, ja sitä jatketaan haittojen tiedostamisesta huolimatta. Vaikka riippuvuudet voidaan luokitella kemiallisiksi ja toiminnallisiksi riippuvuuksiksi, ei näitä voida täysin erottaa toisistaan. Tyypillisesti riippuvuus voi sisältää myös molempia elementtejä. Riippuvuudessa ei ole kyse tahdonvoimasta, vaan kyseessä on sairaus.

Kun syöminen muuttuu hallitsemattomaksi

Myös ruoan ja syömisen suhteen voi olla riippuvainen. Ruokaan ja syömiseen kohdistuvaa riippuvuutta pidetään toiminnallisena riippuvuutena. Silloin ihminen on tilanteessa, jossa ruoka ja siihen liittyvät käyttäytymismallit hallitsevat hänen elämäänsä. Hän ei voi lopettaa, vaikka haluaisi ja vaikka toiminta aiheuttaa hänelle (tai muille) haittoja. Riippuvuuteen liittyy pakonomaisuus: ajatukset pyörivät esimerkiksi omassa painossa ja siinä, että milloin ja mitä syö.

Ahmintahäiriöisillä on huomattu muutoksia aivojen opioidi-, serotoniini- ja dopamiinitoiminnoissa. Näyttää siltä, että jo ruokaan tai syömiseen liittyvä ärsyke voisi aktivoida dopamiinitoiminnan huipulleen eli toisi mielihyvän ja motivaation tunnetta. Houkutukset naposteluun ovat lisääntyneet myös ruokaympäristössämme tapahtuneiden muutosten myötä. Syömistä on saatavilla yhä helpommin ympäri vuorokauden, ruoka-annokset ovat kasvaneet ja markkinointi on tehostunut.

Ruokaan ja syömiseen kohdistuva riippuvuus ilmenee esimerkiksi ahmimisena, jatkuvana naposteluna sekä syömisen ja laihduttamisen vuorotteluna. Riippuvuus kohdistuu usein sokerisiin ja rasvaisiin syötäviin, kuten suklaaseen, jäätelöön, kekseihin, perunalastuihin ja erilaisiin pikaruokiin.

 

”Riippuvuus ilmenee esimerkiksi ahmimisena, jatkuvana naposteluna
sekä syömisen ja laihduttamisen vuorotteluna.”

 

Hallitsematon syöminen aiheuttaa fysiologisia, psykologisia ja sosiaalisia seurauksia. Fysiologisena seurauksena saattaa ilmetä ylipainoa ja sen liitännäissairauksia. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki ruokariippuvaiset eivät ole ylipainoisia, eivätkä kaikki ylipainoiset ole ruokariippuvaisia. Ruokariippuvuuden seurauksena ihminen saattaa kokea myös enemmän masentuneisuutta, ahdistuneisuutta, levottomuutta, alemmuudentunnetta, syyllisyyttä ja häpeää. Sosiaalisina seurauksina saattaa ilmetä eristäytyneisyyttä ja vaikeutta olla läsnä esimerkiksi läheisissä ihmissuhteissa. Syömistä saatetaan myös salailla, jolloin ahmiminen tapahtuu yksin ollessa.

 

 

Myllyhoitoyhdistyksen Ruoka ja riippuvuus -hankkeen projektipäällikön Marianne Luojolan mukaan ahmimisen taustalla on usein pahaa oloa ja ongelmia, joita yritetään paeta, lievittää tai ratkaista syömällä pakonomaisesti. ”Näitä voivat olla esimerkiksi häpeä, tukahdutetut tunteet ja kyvyttömyys asettaa omia rajoja tai ilmaista itseään”, Luojola kertoo. Hänen mukaansa ongelmat saattavat juontaa juurensa jo lapsuudesta – esimerkiksi perheen tunneilmapiiristä. Käsittelemättöminä ongelmat voivat siirtyä sukupolvelta toiselle.

 

”Avun hakemisen jälkeen on muodostettava
säännöllinen ateriarytmi ja syötävä riittävästi.”

 

Omakohtaisen toipumiskokemuksen omaava Marianne tietää, että ruokariippuvuudesta voi kuitenkin toipua. Toipuminen ei kuitenkaan voi alkaa, ellei riippuvuutta tunnista. Marianne vinkkaa, että Ruoka ja riippuvuus -hankkeen sivuilla ruokariippuvuutta voi testata sovelletulla UNCOPE © –testillä. Merkeissä korostuvat hallitsemattomat ja suunniteltua suuremmat ruokamäärät, kyvyttömyys lopettaa häiriintynyt syöminen, epäterveellinen syöminen, fyysiset oireet ja sosiaaliset ongelmat.

 

”Vain tarkkailijan roolista käsin on mahdollista muuttaa
opittuja malleja ja alkaa elää omanlaistansa elämää.”

 

”Kaikki lähtee halusta muutokseen. Onkin pystyttävä myöntämään, että syöminen on ongelmallista ja että tarvitsee apua”, Marianne korostaa lempeästi. Hänen mukaansa avun hakemisen jälkeen on muodostettava säännöllinen ateriarytmi, syötävä riittävästi ja luovuttava laihduttamisesta. Itseään kohtaan voi tuntea sitä samaa armoa ja myötätuntoa, jota usein on helpompi kohdistaa muihin ihmisiin. Marianne kannustaa toipujaa myös parantavan toiminnan ja itsetutkiskelun pariin: ”Itselle sopiva ateriarytmi ja syöminen yhdistettynä riittävään nukkumiseen ja liikuntaan on toimiva perusta. Itse saan voimaa luonnosta ja kävelen päivittäin koirani kanssa metsässä. Kannustan myös itsetutkiskeluun, missä ikinä muodossa se itselleen sopii. Vain tarkkailijan roolista käsin on mahdollista muuttaa opittuja malleja ja alkaa elää omanlaistansa elämää.”

Marianne jatkaa: ”Toipumisen kannalta on tärkeä tunnistaa ahmintaa laukaisevat tunteet, tilanteet ja ruoat. Voi esimerkiksi miettiä, kannattaako kotona säilyttää vierasvaroja, jos keksit ja jäätelöt kerta toisensa jälkeen päätyvät omaan suuhun. Kannustan myös syömään ateriat pöydän äärellä, ilman telkkaria, somea tai muita ärsykkeitä. Kun tunteitaan ei enää turruta syömisellä, on opittava kohtaamaan ja käsittelemään ne.”

”Moni tunnistaa itsessään taipumuksen addiktioon, eli jos yhden toiminnan tai päihteen jättää pois, se kanavoituu herkästi toiseen. ”, Marianne muistuttaa. Hän jatkaa kannustaen: ”Uuden syömistavan löytäminen ei usein ole suoraviivainen prosessi, vaan siihen saattaa sisältyä vastoinkäymisiä. Siitä ei kannata lannistua, vaan jatkaa päivä kerrallaan hyvään suuntaan”.

 

 

”Ruoka ja riippuvuus -hanke tarjoaa hallitsemattomasta syömisestä kärsiville tukea ja
apua toipumiseen ryhmätoiminnan kautta. Tänä vuonna järjestetään useita
Voimaa vertaistuesta-ryhmiä eri puolella Suomea.”

 

Myllyhoitoyhdistyksen Ruoka ja riippuvuus -hanke, jota Stea rahoittaa, tarjoaa hallitsemattomasta syömisestä kärsiville tukea ja apua toipumiseen ryhmätoiminnan kautta. Tänä vuonna järjestetään useita Voimaa vertaistuesta -ryhmiä eri puolella Suomea. Ne alkavat viikonloppu- tai iltaryhmänä ja jatkuvat verkossa 3-6 kuukauden ajan salaisessa Facebook-ryhmässä.

”Ryhmässä monet kokevat ensimmäistä kertaa mahdollisuuden keskustella tilanteestaan rehellisesti sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät mistä on kysymys. Vertaistuen voima on suuri ja se helpottaa häpeän kokemukseen. Ryhmässä tehdään myös toipumista tukevia harjoituksia liittyen esimerkiksi tunnetaitoihin. Verkkoryhmän aikana on mahdollisuus säännöllisiin videotapaamisiin muiden ryhmäläisten ja ohjaajien kanssa.”

”Varsinaisten ryhmien lisäksi meillä on Facebookissa matalankynnyksen salainen keskusteluryhmä, johon pääsee mukaan laittamalla meille viestiä ruokariippuvuus@myllyhoito.fi.”, Marianne vinkkaa.

Ruoka ja riippuvuus -hanke on jatkunut nykyisessä muodossaan viime vuodesta asti. Mariannelle on selvää, mikä on ollut parasta hankkeessa työskentelyssä:

”Mieleeni on jäänyt koskettava hetki viime syksyltä, kun kävin puhumassa pienelle joukolle vankeja. Yksi heistä sai luennon jälkeisestä keskustelusta kiinni omasta apaattisesta olotilastaan ja siitä, että taustalla on lapsuuden käsittelemättömiä asioita. Nämä ryhmäläistemme ahaa-elämykset ovat aina minulle vahvoja myötäelämisen kokemuksia. Niistä saa motivaatiota tehdä tätä työtä.”

Lisätietoja hankkeesta ja ruokariippuvuudesta: www.ruokariippuvuus.fi
Hanketta voi seurata myös Facebookissa ja Instagramissa

Ruoka ja riippuvuushankkeen ryhmien lisäksi apua ruokariippuvuuteen saa myös täältä: