Haaveista totta
"Viimeisinä juomavuosina elämä oli yhtä tuskaa ja ankeutta. Ajatukset pyörivät kielteistä kehää. Työ oli pakkopullaa ja parisuhde rakoili pahasti. Mikään ei sujunut. Juomaputkien jälkeiset tunnetilat olivat kestämättömiä. Olisin tappanut itseni, jos olisin uskaltanut.
Läheiseni olivat huomautelleet juomisestani jo pitkään ja työkaveritkin olivat huolissaan. Juomiseni ”pohja” löytyi kuitenkin vasta sitten, kun petin lapset. Ohjaamani harrastusryhmän vuoden odotetuin reissu ja koko touhun kohokohta oli tulossa, ja minä olin siinä kunnossa, etten kyennyt lähtemään mukaan. Kyllä hävetti. Moraalini ja itsekunnioitukseni rippeet liukenivat katuojaan. Vihasin itseäni ja seuraavat viisi päivää yritin epätoivoissani hukuttaa vihani kaljamukiin.
Olin elämäni pohjalla, hain apua ja sain sitä. Ystäväni talutti minut AA-ryhmään 16 vuotta sitten ja jäi vielä pihalle varmistamaan, että menen varmasti ovesta sisään. Minä menin, ja jäin.
Toipumiseni ensimmäinen vuosi oli raittiin elämäntavantavan opettelua. Enää en voinutkaan hukuttaa ylivaativaa egoani ja kestämättömiä tunnetilojani alkoholiin. Minun oli opeteltava kohtaamaan, sietämään ja kestämään ajatukseni ja tunteeni selvinpäin. Siinä sitä opettelua riittikin. Ensimmäisenä toipumisvuotena kävin vain työssä ja AA-ryhmissä, kaiken muun jätin pois.
AA-ryhmissä opin, että alkoholismi on sairaus, johon kuka tahansa meistä voi sairastua. Tieto oli ihanan vapauttava ja tervetullut. Näin jälkeenpäin ajateltuna toipumiseni lähti voimalla liikkeelle juuri tuon tosiasian myötä. Syy ei siis ollutkaan minun. En ollut moraaliton ja selkärangaton hulttio, vaan sairastunut sukuni rasitteiden myötä melko tavanomaiseen sairauteen. Toivottomasta kohtalostani vapautuneena otin vastuun itseni hoitamisesta ja hyppäsin täydellä innolla mukaan toipumisprosessiin yhdessä muiden kaltaisteni kanssa.
Ihanimpia muistoja raittiuden alkuvuosilta ovat hetket, jolloin havahduin näkemään kevään värit ympärilläni ja kuulemaan lintujen laulun. Tai kun ensimmäisiä kertoja nukuin yöni rauhassa. Miten ihanaa olikaan herätä aamulla todella levänneenä ja ajatukset kirkkaina. Muistan myös, kuinka onnellinen olin, kun fyysinen kuntoni parani ja jaksoin taas lähteä lenkille.
Raittiuden myötä liikunnallinen elämäntapani palautui ja sain toteutettua nuoruuteni haaveita: ajoin polkupyörällä halki Euroopan pohjoisosien, vaeltelin Lapissa, rakensin kesämökin, kalastelin, meloin ja sukelsin. Suurin unelmani koiran kanssa harrastamisesta toteutui myös, kun raittiita vuosia oli kasassa riittävästi.
Toipuminen toi radikaaleja muutoksia työelämääni. Kolmen raittiin vuoden jälkeen ”syväsukelsin” lapsuuteni traumoihin. Kohtasin vihdoinkin kaikkein pahimmat luurangot ja siitä alkoi täysin uudenlainen elämä. Jatkoin opiskelua ja päädyin tekemään työkseni juuri sitä, missä olin parhaimmillani ja mistä sain suurta tyydytystä.
Koko raitis elämäni on ollut hyvin positiivista muutosta. Raittius, opiskelu ja työssä menestyminen ovat antaneet minulle aivan uudenlaisen itseluottamuksen. Toipuminen ja kouluttautuminen ovat tuoneet mukanaan myös uuden ystäväpiirin ja uuden elämänkumppanin. Tervehtymiseni näkyy siinäkin, että nykyään elämääni jakamassa ja rikastuttamassa ovat terveet ihmiset. Voin hyvin ja elän elämääni hyvinvoivien ihmisten kanssa.”
Lissu 46 v.
