Ajatuksia läheisohjelmasta

"Kävin Myllyhoidon läheisohjelman ystävän suosittelun ja suostuttelun tuloksena. Läheisohjelman alkaessa olin seurustellut alkoholistin kanssa reilun vuoden ajan, ja asuin hänen kanssaan yhdessä. Olin todella väsynyt, masentunut ja huolissani niin omista kuin lasteni tunteista ja hyvinvoinnista. Läheisohjelma auttoi minua ymmärtämään, että mitään mitä itse teen, ei voisi alkoholismia puolisossani parantaa, mutta se mitä teen, voi auttaa minua ja lapsiani voimaan paremmin. Läheisohjelmassa sain voimia omaan toipumiseeni ja rohkeutta tehdä radikaaleja päätöksiä muuttaakseni elämääni elämisen arvoiseksi. Tajusin, että vaikka mitä tekisin ja miten paljon rakastaisin, se ei paranna toisen ihmisen riippuvuutta. Opin, että juominen tai hoitoon hakeutuminen on kemialliseen riippuvuuteen sairastuneen henkilön oma ratkaisu, eikä minun. Voin olla toiselle tukena, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Minun ei tarvitse kuunnella syytöksiä, jotka muka johtivat juomiseen, eikä myöskään hiipiä ja varoa tekemisiäni, tai lasteni tekemisiä omassa kodissani. Toisen ihmisen toiveita toki pitää kunnioittaa, mutta terveellä tavalla saan olla itsekäs ja vaatia itselleni hyvää. Tajusin, että on velvollisuuteni elää itselleni ja lapsilleni ja tehdä omasta elämästäni hyvää. Parasta läheisohjelmassa tiedon lisäksi on ehdottomasti sen tuoma tukiverkko. Henkilöt, jotka ovat sairastuneen läheisinä sairastuneet itse eivät tuomitse tai tyrkytä omia "hyviä" neuvoja ymmärtämättä kokonaisuutta, vaan kuuntelevat ja ymmärtävät. Läheisten kanssa pystyy itkemään ja nauramaan kipeille asioille. Meidän seurassa ei tarvitse pelätä sitä mitä muut ajattelevat tai sanovat, jos kertoo miten asiat oikeasti ovat."

Läheisohjelman käynyt