Päihderiippuvuus sairautena

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaSähköposti

Alkoholismi sairautena

Minnesota-mallin kehityshistorian ja sen käyttämän käsitteistön on tiivistänyt Daniel J. Anderson vuonna 1980. Useimmat esite­tyistä, ajatuksista tuntuvat nykyään jopa itsestäänselvyyksiltä. Syntyaikanaan ne olivat radikaalilla tavalla uusia ja osa niistä on sitä yhä. Työote perustuu seu­raaviin kannanottoihin:
  1. Alkoholismi on olemassa. Tila on tunnistettavissa kliinisesti. Mitä aikaisemmin riippuvuus havaitaan, sitä aikaisemmin käynnistyvät myös hoito ja toipuminen. Pitkään jatkunut juominen johtaa elämän hallinnan täydelliseen menettämiseen
  2. Alkoholismi on sairaus. Erilaisista persoonallisuustekijöistä, sosiaalisista taustoista ja juomatavoista riippumatta alkoholisteille on yhteistä se, että he jatkavat juomistaan huolimatta siitä, miten vakavia vaikeuksia käytöstä heille aiheutuu. Patologinen alkoholiriippuvuus ei ole henkilön hallittavissa.
  3. Alkoholismi ei ole kenenkään syy. Yksilön tai lähiyhteisön syyttely ei johda toipumiseen. Kun alkoholismia ei pidetä moraalisena ongelmana, vaan sairautena, henkilön on mahdollista kohdata, myöntää ja hyväksyä tilanteensa.
  4. Alkoholismi on monivaiheinen sairaus. Pakonomaiseen juomiseen liittyvät fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja hengelliset vaikeudet, yhdessä juomisen hallitsemattomuuden kanssa, muodostavat aikaa myöten moniulotteisen ja
    -vaiheisen kokonaisuuden. Alkoholismin moniulotteisuus edellyttää ihmisen kokonaisvaltaista huomioon ottamista.
  5. Alkoholismi on pitkäaikainen ja ensisijainen sairaus. Huolimatta sairauden moniulotteisuudesta on alkoholiriippuvuuden oltava hoidon ensisijainen kohde. Kyseessä ei ole oire jostain muusta, vaan itsenäinen sairaus.
  6. Potilaan hoitoontulohetken motivoituneisuus ei ennusta hoidan tulosta. Kysymys on siitä, miten on mahdollista auttaa ihmistä, joka ei halua apua. Ongelman olemassaolon kieltäminen on alkoholismille tyypillinen oire. Hoitoon ohjatut toipuvat tai ovat toipumatta yhtä lailla kuin vapaaehtoisina hoitoon hakeutuneet. Hoidon keskeinen tehtävä on motivoida raittiuteen ja sairauden itsenäiseen hoitamiseen.
  7. Alkoholismiin liittyvä tiedottaminen, koulutus ja havahduttaminen tulee käynnistää yhteisöissä ja koko yhteiskunnassa. Useimmat läheiset ja jopa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset eivät tunnista alkoholismia sen varhaisvaiheessa. Kun päihderiippuvainen lisäksi itse kieltää tilanteensa, ajaudutaan väistämättä sairauden myöhäisiin vaiheisiin, jolloin haitat ovat henkilölle, läheisille, yhteisölle ja lopulta koko yhteiskunnalle huomattavat. Ongelman kielto koskettaa yhtä lailla kyseistä ihmistä itseään kuin hänen kanssaan tekemisissä olevia. Lähiyhteisön havahduttamiseksi tarvitaan koulutusohjelmia. Läheisten tietoisuus alkoholismin luonteesta sekä ymmärrys ja rohkaisu voivat motivoida päihderiippuvaisenkin hakemaan itselleen apua. Havahduttamisen kohteina ovat siis itse päihderiippuvuuteen sairastunut, hänen läheisensä ja koko yhteiskunta.
  8. Alkoholista, mielialaan vaikuttavista lääkkeistä ja huumausaineista aiheutuvat riippuvuussairaudet ovat hoidettavissa saman perusohjelman puitteissa. Riippuvuuteen sairastuneella ihmisellä on taipumus siirtyä yhdestä riippuvuudesta toiseen.
Vaikka edellä kerrottu käsitteistö on kohdistettu alkoholismiin, niin myllyhoidollinen työote pätee kaikkiin päihteisiin ja kemialliseen riippuvuuteen sairastuneisiin.

© Myllyhoitoyhdistys ry | PL 94 (Neulomotie 5), 16301 Orimattila | puh. (03) 884 840 | fax. (03) 884 8479 |
Tekninen toteutus - Kotimaa-Yhtiöt / verkkopalvelut
Suurenna tekstiä Oletuskoko Pienennä tekstiä