Artikkeli käsittelee joitakin käsitteitä ja käytännön toteutusta läheishoidosta sellaisena kuin kirjoittaja on sen kokenut.

 

Läheisten hoitoa on vaikeaa määrittää, koska jo hoito sana antaa kuvan, että voisimme määritellä sairauden itsenäisesti. Näin ei kuitenkaan ole, koska läheisten ongelmat ja oireet ovat seurausta elämisestä jonkun päihdeongelmaisen kanssa joko tällä hetkellä tai vuosia aiemmin. Tampereen Myllyhoitoklinikan läheisohjelmaan voi tulla kuka tahansa, joka kokee tarvitsevansa apua läheisenä elämisen ongelmaan. Suomeen arkiajatteluun juurtunut läheisriippuvuus käsite on auttanut havahtumaan sen tosiasian kanssa, että päihteidenkäyttö vaikuttaa aina muihinkin kuin vain niiden käyttäjään. Toisaalta läheisriippuvuudesta on tullut käsite, joka imee sisäänsä käyttäjästään riippuen erilaisia merkityksiä. Tapa jolla ihmiset kohdataan, on tärkeämpää kuin heidän diagnosoimisensa erilaisin käsittein. Kun ihminen itse tiedostaa ongelmansa, hän nimeää sen pystyäkseen työstämään sitä.

 

Useimmat päihteidenkäyttäjien läheiset eivät koe tarvitsevansa apua omin ongelmiinsa. Selkeästi näkyvä ja tuntuva ongelma on se, että läheisten mielestä ongelmat ovat ratkaistu, kun päihteidenkäyttäjä on joko saatu ohjattua hoitoon tai hän on hakeutunut itse hoitoon. Vuorovaikutuksen tutkiminen voi alkaa vasta, kun on luotu yhteys sen välille, mitä ihmisten arjessa päihteidenkäytön myötä on tapahtunut. Joissakin perheissä päihteidenkäyttö on palvellut perheen koossa pysymistä, kun taas toisissa se on johtanut eroon. Myös se onko läheinen vanhempi, puoliso lapsi tai jotain muuta, määrittelee sitä, miten asiaa on työstettävä itsensä kanssa.

 

Läheisohjelma tarjoaa mahdollisuuden työstää asioita itsensä kanssa vertaisryhmässä, minkä lisäksi läheinen saattaa tarvita myös henkilökohtaista ohjausta. Tampereen Myllyhoitoklinikan arviointiviikolla tavataan hoitoon tulevan potilaan läheisiä, jos potilas näin toivoo. Suurin osa potilaista haluaa arviointiviikolleen perhetapaamisen. Sekä potilaat että läheiset ovat kokeneet tapaamisen hyvin myönteisenä. Perhetapaamisessa kerrotaan myös läheisohjelmasta ja sovitaan mahdollisesti läheisen kanssa henkilökohtaisesta tapaamisesta.

 

Tärkeää on avoimuus ja luottamuksellisuus. Usein perheissä on ”salaisia sopimuksia” siitä, miten asiat hoidetaan tai mistä puhutaan ja ketkä puhuvat. Nämä sopimukset ovat palvelleet rauhaa tilanteissa, joissa päihteidenkäyttö on vain näkyvin osa ongelmista. Joskus hoitoon tullut potilas on katkera perheen hänelle aiheuttamasta painostuksesta. Hoitohenkilökunta ei kuitenkaan vastaa mielikuvaan Joulupukista, joka tuo juuri sen lahjan, jota toivotaan. Perheellä ja läheisillä on paljon voimavaroja vielä käytössään, vaikka päihteidenkäyttö on saattanut pahastikin vaurioittaa sekä perheessä juovaa tai huumeita käyttävää henkilöä että muita perheenjäseniä tai läheisiä. Läheiselle tarjottava apu ja tuki vapauttaa voimavarat usein taas käyttöön ja elämä voi jatkua.

 

Läheisohjelma pitää sisällään vähintään kuusi läheisten tapaamista. Osalle läheisistä lähetetään kutsu läheisohjelmaan ja osa tavataan klinikalla. Se, miten kussakin tapauksessa toimitaan, on tapauskohtaista. Toisinaan muutos alkaa siitä, kun vaimo soittaa klinikalle ja kertoo tarvitsevansa apua miehensä juomisen vuoksi. Puhelimessa keskustellaan ja pyritään kartoittamaan tilannetta. Saisiko vaimo miehensä motivoituneeksi tulemaan haastatteluun vai haluaisiko hän ensin apua itselleen? Mikä sai hänet soittamaan? Mitä hän odottaa? Läheisillä on tarve saada apua heti päihdeongelmaiselle, mikä ei useinkaan ole mahdollista, koska jopa katkaisuhoitoon on monessa paikassa jonoa. Läheinen on voinut jo kauan tietää tarvitsevansa itselleen apua ja vihdoin rohkaistunut sitä hakemaan. Lohdullista lienee kertominen siitä, ettei avun tarvitse aina alkaa juuri päihdeongelmaisen hoitoon hakeutumisesta. On lukuisia tarinoita siitä, miten läheinen on oman muutoksensa kautta heijastanut muutosta päihdeongelmaiseen ja näin edesauttanut hoitoon hakeutumista.

 

Myllyhoito ei varsinaisesti ole menetelmä. Menetelmä tässä tarkoittaa jotakin yksittäistä tiukkaan konseptiin sidottua terapiaa tai tapaa tehdä. Myllyhoito on enemmänkin filosofia, joka sisältää aina tietyt perusperiaatteet. Mikä tahansa hoito tai apu voi auttaa ainoastaan, kun ihminen itse sitä haluaa. Samaa pätee myös läheisten kohdalla. Toisaalta mikä tahansa toimii miten tahansa. Usein läheiset ovat hakeneet itselleen apua ja saaneet esimerkiksi nukahtamislääkkeitä ja jopa nimityksen läheisriippuvainen ja siinä se apu sitten olikin. Läheisen kohdalla erityisiä ongelmia muodostavat muun muassa voimakkaat häpeän tunteet, taloudelliset sidokset sekä pahimmissa tapauksissa väkivalta tai sen uhka.

 

Läheisen hoidossa on tärkeää luoda turvallisuutta ja toivoa. Se ei kuitenkaan tarkoita illuusion omaista barbimaailmaa, jossa kaikki on kunnossa heti, kun Ken saapuu. Turvallisuuden luominen on hoitohenkilökunnalle oma haasteensa.  Läheisen kertoma todellisuus voi tuntua joskus liian raskaalta jopa henkilökunnasta. Myllyhoidossa usein sekä päihdeongelmaisten että läheisten hoitohenkilökunnalla on oma toipumiskokemus. Toipumiskokemuksen jakaminen osana läheisen hoitoa voi luoda toivoa. Toipumiskokemus on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä käsitys itsestä ja omasta maailmasta. Toipumiskokemus alkaa havahtumisella siihen, että tarvitsen apua.

 

Hoito on minuuden muutoksen alku. Elämä jakautuu ikään kuin kahtia ennen havahtumista ja hoitoa ja niiden jälkeen. Tämä on hyvä merkki siitä, että muutos on alkanut. Ilman näkyviä merkkejä muutosta tuskin tapahtuu. Mikään hoito ei takaa sitä, että päihdeongelmainen pysyy raittiina tai läheinen jatkaa itsestään huolehtimista niin, ettei omalla toiminnallaan mahdollista päihteidenkäytön jatkumista. Läheinen ei voi raitistaa päihdeongelmaista, eikä pitää häntä raittiina. Toisaalta läheinen voi tukea, kannustaa ja olla samaan aikaan avoin omille tarpeilleen ja toiveilleen. Tätä näkymätöntä rajaa, joka mahdollistaa sen, että koemme läheisyyttä ja sen kautta olemme osa toista ihmistä, on tärkeää tutkia.

 

Läheiselle tämän tutkiminen on usein pidempi prosessi kuin päihdeongelmaiselle, koska ongelmat rajan ylittämisestä eivät ole niin ilmiselviä. On ehkä ollut tarpeellista ottaa vastuulleen kaikki perheen talouteen liittyvät asiat, joista luopuminen on nyt pelottavaa. On ehkä ollut tilanteita joissa on ollut syytä pelätä ja edelleen näyttää siltä, ettei toisenlaiseen suhtautumiseen ole aihetta. Toisten läheisohjelmassa olevien kautta mahdollistuu ajatuksien peilaaminen. Hoidon aikana on mahdollista harjoitella avoimuutta ja avun hakemista. Sen saaminen jatkossa riippuu paljon omasta aktiivisuudesta. Myllyhoito tarjoaa myönteisen elämänfilosofian. Aina on mahdollisuus hakea apua itsehoitoryhmistä, joihin on hoidon aikana tutustunut.

 

Artikkelin kirjoittajalle läheisten hoito on mahdollistanut usean vuoden tutkimusmatkan, joka edelleen jatkuu. Olen syvästi kiitollinen siitä muutoksesta, jonka näen ohjelmaan sitoutuneiden läheisten tavassa elää. Joku on hellittänyt, toinen on löytänyt uuden harrastuksen, jollekin itsehoitoryhmien kautta on avautunut kokonaan uusi maailma. Kaikki ne itkut ja naurut, joita ryhmissämme jaetaan, ovat olleet näkyviä merkkejä muutoksesta. Muutoksen jonka lopputulosta ei voi ennustaa ja siksi se on niin kiinnostavaa yhä uudestaan.