Myllyhoitoklinikoilla pyritään hoidettavan henkilön monipuoliseen arviointiin, jonka perusteella laaditaan henkilökohtainen hoitosuunnitelma. Suurin osa arviointiin tulevista jatkaa perushoidossa, mutta arvioinnin voi myös tilata erillisenä jaksona. Arviointijakso sijoittuu aina hoidon alkuun ja kestää viikon.

 

Arvioinnissa potilas saa yhteenvedon omasta kokonaistilanteestaan ulkopuolisesta näkökulmasta. Tämän jälkeen potilas itse päättää, haluaako lähteä toipumaan hoidossa vai ei. Arvioinnin aikana tulee väistämättä esiin monta kielteistä asiaa. Taitava päihdeterapeutti pyrkii kuitenkin löytämään myönteiset seikat, jotka ovat tähän mennessä vieneet potilasta hyvään suuntaan ja jotka motivoivat häntä myös hoidon aloittamiseen ja sen jatkamiseen.

 

Arvioinnin aikana potilaan joskus sekasortoisetkin ongelmat jäsentyvät hallittaviksi ja niistä jäsentyy konkreettinen hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelmasta ja hoidon sisällöstä kerrotaan potilaalle, mikä poistaa pelkoja. Luottamuksellinen suhde henkilökuntaan ja hoitonsa aikaisemmin aloittaneisiin, alkaa vähitellen syntyä. Siirtyminen itse perushoitoon helpottuu.

 

Klinikalle hoitoon tuleva henkilö tulee useinmiten arvioitavaksi jonkinlaisen pakon edessä. Joku tai jokin taho on lähettänyt hänet arviointiin. Tilanne on ryöstäytynyt käsistä ja joku on saanut tarpeekseen. Klinikalle tulleista suurin osa tulee työyhteisön lähettämänä. Olipa lähettäjä kuka tahansa, arviointi antaa ulkopuolisen, puolueettoman näkökulman tilanteesta. Lähettäjä voi jättää huolensa ammattilaisen käsiin ja tietää sen tehdessään, että arvioitavaa kohdellaan ja kunnioitetaan yksilönä, jonka yksilölliset tarpeet otetaan huomioon.

 

Lähettävä taho saa arvioinnista kirjallisen yhteenvedon, joka on tiivis raportti sen hetkisestä tilanteesta ja siitä, kuinka hoitojakso klinikalla juuri tämän tietyn potilaan kohdalla on tarkoitus hoitaa. Raportissa kerrotaan klinikan näkemys ongelmista ja tavoitteista, joita voidaan kyseisen henkilön kohdalla saavuttaa. Siinä kerrotaan myös selvästi se, minkä mittainen hoitoprosessi on ja mitä se potilaalta, ja hänen lähiyhteisöltään, vaatii. Lähettävä taho saa myös hoidon jälkeen hoitoraportin ja jatkohoitosuunnitelman.

 

Jos lähettävällä taholla on potilaaseen hyvä, henkilökohtainen kontakti, tuen antaminen jatkossakin onnistuu kokemuksemme mukaan hyvin. Esim. työpaikalla päihteiden käytön ongelma on todennäköisesti näkynyt jo useita vuosia ennen hoitoon lähettämistä ja työkaverit ovat saattaneet pitkäänkin pohtia, uskaltavatko tuoda asian ilmi. Onnistunut hoito palkitsee poistamalla syyllisyyttä ja lujittamalla työpaikan yhteishenkeä.

 

Hoitohenkilökunta ei voi toimia ilman arviointia. Vain arvioinnin avulla voidaan antaa yksilöllistä hoitoa, sillä kullakin potilaalla on oma tapansa ”hoitaa itseään”. Arvioinnin aikana henkilökunta saa kuvan potilaan elämän kokonaistilanteesta ja pystyy sen avulla kartoittamaan ne alueet, joihin on tarkoituksenmukaisinta keskittyä.

 

Kullakin arviointiin tulevalla on klinikalla vastuullinen päihdeterapeutti, joka jakaa arvioinnin tuloksen klinikan muun henkilökunnan kanssa. Koko klinikka tietää näin potilaan taustaan vaikuttaneet asiat ja tutustuu syvemmin itse henkilöön. Alkuarvioinnin merkitystä korostaa edelleen se, että sitä käytetään vertailukohtana hoidon aikana tehtävissä seurantamittauksissa, joilla pyritään edesauttamaan hoidettavan myönteistä hoitokokemusta.

 

Potilaalla on arvioinnissa aina yksi vastuupäihdeterapeutti, joka laatii raportin ja hoitaa arvioinnin kokonaisprosessin. Hänen lisäkseen arvioinnissa on mukana perheterapeutti ja psykiatrinen hoitaja. Potilaan tila arvioidaan seuraavista näkökulmista:

 

Jakson ensimmäisenä päivänä päihdeterapeutti keskustelee potilaan kanssa ja arvioi päihteiden käytön tilannetta yleensä ja selvittää, milloin potilas on viimeksi käyttänyt päihteitä. Myös mahdolliset vieroitusoireet selvitetään. Hoitoon tullaan yleensä katkon kautta, jolloin päihteiden käyttö on jo lopetettu.

 

Hoitovalmiusosiossa selvitetään potilaan motivaatio hoitoon, miksi hän on tullut arviointiin, mitä apua hän tarvitsee ja mitkä ovat hänen tavoitteensa päihteen käytön suhteen ja toisaalta mitkä muun elämän suhteen. Hoitovalmiuden kartoitus aloitetaan ensimmäisenä arviointipäivänä tehtävän lomakkeen avulla, joka puretaan seuraavana päivänä ryhmässä. Ensimmäisenä päivänä potilas saa tuekseen aikaisemmin hoitoon tulleen vertaisen, joka tuntee talon tavat ja auttaa potilaan kiinnittymisessä hoitoyhteisöön.

 

Psykiatrinen hoitaja kartoittaa potilaan fyysisen tilan, lääkärin ja lääkkeiden tarpeen, fyysiset sairaudet ja mahdolliset vammat. Tärkeä osa fyysisen tilan kartoitusta on ravitsemuksellisen tilan selvitys, sillä jotkut arviointiin tulevat eivät ole pitäneet huolta ruokailustaan pitkiin aikoihin.

 

Kartoitetaan, onko arvioitavalla mielenterveyden ongelmia tai kroonisia sairauksia, jotka aiheuttavat riskin tai vaikeuttavat hoitoa. Tässä osiossa tehdään myös itsetunto- ja mielialatestejä, jotka uusitaan hoidon lopussa.

 

Kartoitetaan päihderiippuvuus ja sen vakavuus Mast-/ Dast- testien, päihteiden käytön kehittymistä kuvaavan diagrammin sekä päihdehistorian avulla. Kartoitetaan myös päihteiden käytön mukanaan tuomia ongelmia potilaan sekä läheisten elämään. Tämän lisäksi potilaan kanssa keskustellaan mahdollisista ongelmista ja uhista, jotka saattavat olla tavoitteisiin pääsemisen esteinä. On tärkeää myös huomioida potilaan vahvuudet, ja mikäli hän on aikaisemmin saavuttanut päihteettömiä jaksoja, mitä hän on silloin tehnyt hyvin. Retkahdukseen johtaneet tekijät pyritään myös kartoittamaan, jotta niistä pystytään oppimaan. Tässä yhteydessä selvitetään myös, onko potilaalla aikaisempia kokemuksia vertaisryhmistä ja minkälaisia ne ovat.

 

Hoidon aikaisen ja erityisesti sen jälkeisen elämän kannalta sosiaaliset tekijät ovat merkittäviä. Jos arvioitavan ensisijainen sosiaalinen ryhmä on kannustava, hoidon tulokset ovat selvästi paremmat kuin jos sosiaalinen ryhmä on hoitovastainen. Ympäristötekijöiden kartoituksessa otetaan huomioon ihmissuhteet, koulutus, työhistoria, toimeentulo, asuminen ja tukiverkosto.

 

Arviointi pyrkii objektiiviseen näkökulmaan. Sen avulla potilaan tilanne voidaan nähdä sellaisena kuin se on arvioinnin hetkellä ammattilaisten näkökulmasta. Arvioinnin tarkoitus on tuoda uusia näkökulmia ja toipumisen toivoa arvioitavan ja hänen lähipiirinsä elämään.