Päihderiippuvaisen melenterveys
Päihderiippuvaisen masennus ja itsemurha
Päihderiippuvaisen masennus voi olla hyvin eri tyyppistä eikä samanlainen hoito sovi kaikille.
Päihderiippuvuutta edeltänyt masennus vaatii pitkäaikaista hoitoa; joko kognitiivista terapiaa ja/tai masennuslääkitystä. Masennus voi olla potilaan ensisijainen diagnoosi, jonka rinnalle on kehittynyt päihderiippuvuus. Masennusta on syytä hoitaa, sillä se ei tutkimusten mukaan välttämättä parane nopeasti, vaikka potilas olisi jo raittiina ja mukana 12 askeleen ohjelmassa kuten AA:ssa tai NA:ssa. Sen sijaan raittius vakiintuu nopeammin, kun masennusta hoidetaan eikä hoito merkitse heikkoutta tai sitä, ettei potilas noudata 12 askeleen ohjelmaa.
Päihteistä johtuva masennus paranee raitistumisen jälkeen nopeammin kuin ennen päihteiden käyttöä alkanut eikä masennuslääkkeiden käyttö juurikaan nopeuta prosessia. Masennus on tällöin toissijainen diagnoosi.
Tutkimusten mukaan 30 - 40 % hoitoon hakeutuvista päihderiippuvaisista tarvitsee apua vakavaan masennukseen. Masennus on yleisempää, mikäli on käytetty muuta huumetta kuin alkoholia, samoin kuin iäkkäillä ja naisilla. Bipolaarista mielialahäiriötä sairastavia on päihderiippuvaisilla kolme kertaa enemmän kuin normaaliväestössä.
Päihteet sinänsä aiheuttavat surua, epätoivoa ja masennusta koska
- alkoholi ja monet rauhoittavat lääkkeet ja kemikaalit masentavat ihmistä biologisesti.
- päihteet ovat saattaneet toimia puskurina arkielämää ja sen nostattamia tunteita vastaan. Kun tunteet heräävät raittiuden myötä, potilas saattaa kokea ne tuskallisina ja epänormaaleina.
- päihteiden käyttö on tuonut mukanaan tuskaa, kuten avioeron, lasten menetyksen tai jonkin muun onnettomuuden, joka surettaa syvästi mutta sinänsä normaalisti.
- raittius voi merkitä surullista eroa ”ainoasta ystävästä” - päihteestä.
Alkoholismi ja masennus aiheuttavat itsemurhia
Alkoholismi ja masennus aiheuttavat itsemurhia enemmän kuin mikään muu kliininen tai demograafinen tekijä Yhdysvalloissa. Itsemurhat ja niiden yritykset liittyvät vakavaan riippuvuuteen ja useampien päihteiden yhtäaikaiseen käyttöön. Itsensä surmaavat alkoholistit ovat tutkitusti olleet muita epätoivoisempia ja huolehtineet siitä, ettei kukaan estä heitä teon hetkellä. Erään tutkimuksen mukaan yli 20 % itsemurhan tehneistä oli päihtynyt. Raittiuden alkuvaihe voi olla itsemurhan kannalta riskialtis vaihe, koska ihmisen havainto- ja toimintakyky paranevat aktiivisen päihtymisen aikaan verrattuna.
Päihderiippuvuus ja mielen sairaus
Yhteen nivoutunut ongelma
Päihderiippuvuuden rinnalla usein esiintyvän mielen sairauden samanaikainen hoito on toipumisen kannalta oleellista. Kaksoisdiagnosointi voi olla hankalaa, sillä mielisairaan päihdeongelma voi näkyä vain lisäoireina, kuten häiriökäytöksenä, asumisongelmina ja hoitoon sopeutumattomuutena.
Mieleltään sairaan päihderiippuvaisen elämä on usein erityisen vaikeaa, sillä kognitiiviset häiriöt ja sosiaalinen kyvyttömyys hankaloittavat raitistumista. Hoitamatonta potilasta uhkaavat usein asunnottomuus ja muut sairaudet, kuten HIV-infektio. Erityisesti skitsofreenikot sekä bipolaarisesti mielialahäiriöiset sairastavat usein myös päihderiippuvuutta.
Vastaavasti päihdeongelmaiset kärsivät huomattavissa määrin erilaisista mielen sairauksista. Yleisimpiä ovat masennus sekä vakava masennus (80 %:lla ja 30 %:lla Yhdysvalloissa hoitoon tulevista päihderiippuvaisista). Bipolaarista mielialahäiriötä esiintyy kolminkertaisesti normaaliväestöön verrattuna ja jälkitraumaattinen stressioireyhtymä (PTSD) on kolmasosalla päihdehoitoon tulevista. Lisäksi paniikkihäiriö, sosiaaliset ja muut fobiat sekä ahdistuneisuus, jotka saattavat johtua myös päihteistä, esiintyvät 10 - 60 %:lla päihdepotilaista, syömishäiriöitä on 15 - 32 %:lla naisista ja erityisesti bulimiaa 14 - 49 %:lla naisista. Varhaiseen päihderiippuvuuteen usein johtava ADHD on normaaliväestöä yleisempi ja huonontaa päihdepotilaan ennustetta, kuten vaikeasti hoidettava antisosiaalisuuskin.
Yhteisiä syitä etsiviä teorioita
-
Päihderiippuvuuden ja mielenterveysongelman yhteiseksi syyksi on esitetty potilaan itselääkintää. Tosin potilas ei valitse oireensa mukaista huumetta - masentunut ei käytä amfetamiinia eikä aggressiivinen heroiinia. Sitä paitsi mielenterveysongelmat näyttävät alkavan jo paljon ennen päihderiippuvuutta.
- Päihteet aiheuttavat mielenterveysongelmia, sillä perinnöllisesti mielisairauksille alttiit henkilöt sairastuvat muita helpommin marihuanasta ja hallusinogeeneistä selkeästi johtuviin mielisairauksiin. Lisäksi krooninen riippuvuus alkoholista ja rauhoittavista lääkkeistä aiheuttaa dysforian, joka saatetaan tulkita väärin masennukseksi.
- Yhteinen tekijä, kuten geeniperimä tai huono ympäristö aiheuttavat molemmat sairaudet. Kuitenkaan perinnöllisyystiede ei ole ainakaan vielä löytänyt yhteyttä alkoholismin ja edes siihen läheisesti liittyvien bipolaarisen häiriön tai skitsofrenian välillä. Ympäristön vaikutus saattaa olla tärkeämpi - huonot sosiaaliset ja kognitiiviset taidot, eristäytyminen, köyhyys ja aikuisten tuen puuttuminen lapsuudessa saattavat altistaa sekä päihdeongelmalle että mielen sairauksille.
- Kemiallinen yliherkkyys alkoholille ja huumeille saattaa olla olemassa, sillä vain 5 % skitsofreenikoista voi käyttää alkoholia ongelmattomasti. Vastaavasti he tarvitsevat pitempää ja perusteellisempaa hoitoa toipuakseen.
AA ja mielisairaudet
Toisin kuin usein luullaan, AA ei kehota jäseniään jättämään lääkkeitään. Yhteisö ymmärtää, että masentuneet, bipolaarisesti mielialahäiriöiset ja skitsofreenikot tarvitsevat lääkityksensä välttääkseen katastrofin.