Ikäihmiset toipuvat päihteiden käytöstä yhtä hyvin kuin nuoremmat, erityisesti saadessaan asianmukaista hoitoa omiin erityistarpeisiinsa. Päihteiden käyttö vähenee, mielenterveys ja ihmissuhteet kohenevat ja elämän laatu paranee, niin myös läheisille.

 

Monihoidollinen lähestymistapa sopii ikääntyvälle, mutta myöhään alkoholisoituvat ovat myös oma erityisryhmänsä, koska he saattavat tarvita esimerkiksi pitempiä katkaisu- ja vieroitushoitoja hidastuneen aineenvaihduntansa takia. Lääketieteelliset ongelmat sekä kognitiiviset ja emotionaaliset pulmat saattavat olla erityisen vaikeita. Eläkeiän ongelmat, masennus, suru, yksinäisyys, pitkästyminen ja yhteisöllisyys painottuvat heille tyypillisesti. Diagnostiset kriteeritkään eivät aina päde, joten lääkäreiden on syytä tarkata päihdeongelmaa valppaasti. Myöhäisen alkoholistin keho saattaa myös olla parempikuntoinen kuin varhaisemmin alkoholisoituneen.

 

Päihderiippuvuudesta on ikääntyvälle vakavaa haittaa eikä ongelmaa pidä väheksyä sen pienempien yhteiskunnallisten ja sosiaalisten haittojen takia. Sitä paitsi yli 60-vuotiaiden alkoholismi lisääntyy räjähdysmäisesti väestön vanhuspainotteisuuden myötä. Iäkkäät miehet alkoholisoituvat naisia useammin, erityisesti jos he ovat käyttäneet päihteitä jo varhaisemmissa elämän vaiheissaankin. Huumeita vanhempi väki ei juurikaan käytä, sitä vastoin reseptillä saatavat psyykelääkkeet ovat heillä yleisiä.

 

Lisää tietoa Hazelden Foundationin sivulta