Craft-menetelmästä apua läheisille
George Hunt ja Nathan Azrin kehittivät 1970-luvulla Community Reinforcement Approach eli CRA-ohjelman (Meyers & Smith 1995, Meyers & Dodley 2001), joka on päihdeongelmaisten raitistamiseksi kehitetty toipumisohjelma. Ohjelmasta saadut tutkimustulokset ja kokemukset ovat vaikuttaneet CRAFT-ohjelman kehittämiseen (Meyers, Villanueva & Smith, 2005). Tutkimuksissaan Hunt sekä Azrin (1973, 1976) saivat huomattavia tuloksia CRA-ohjelman toimivuudesta ja paremmuudesta suhteessa muihin perinteisiin menetelmiin. Tutkimusten myötä läheisten merkittävä rooli päihdeongelmaisten päihteettömyyden tukijoina huomattiin. Vuonna 1982 Azrin, Sisson, Meyers ja Godley keskittyivät läheisen roolin esille tuomiseen tutkimuksessa, jossa läheiset toimivat päihdeongelmaisten tukijoina ja lääkehoidon annostelijoina. Tutkimuksessa parhaiten pärjäsivät ne koehenkilöt, joiden läheinen annosteli antabus lääkkeen ja motivoi sekä tuki päihdeongelmaisen päihteettömyyttä. Nämä päihdeongelmaiset pärjäsivät jopa niin hyvin, ettei CRA-ohjelmaan kuuluvia pariterapiaa, työnhakuohjausta tai käyttäytymisterapiaa tarvittu (Azrin, Sisson, Meyers & Godley 1982).
Läheisten merkittävän roolin löytymisen innoittamana Sisson ja Azrin tekivät (1986) tutkimuksen, joka kohdistui läheisiin. Tätä niin kutsuttua CRAFT-ohjelman ensimmäistä versiota kutsuttiin CRT eli Community Reinforcement Training -ohjelmaksi (Meyers, Smith & Lash 2005). Tutkimuksessa CRT-ohjelmaa verrattiin 12 askeleen ohjelmaan. Tutkimuksen tuloksena kuusi seitsemästä päihdeongelmaisesta hakeutui hoitoon ryhmästä, jossa läheiset (n=7) olivat saaneet CRT-valmennuksen. Vastaavasti yksikään perinteiseen toipumisohjelmaan osallistuvien läheisten päihdeongelmaisista perheenjäsenistä ei hakeutunut hoitoon. CRT-valmennukseen osallistuvien läheisten päihdeongelmaiset perheenjäsenet vähensivät huomattavasti päihteiden käyttöään, vaikka vain läheiset osallistuivat tutkimuksen tarjoamaan koulutukseen. Päihdeongelmaisten päihteiden käyttö väheni entisestään heidän hakeuduttua hoitoon. Vertailuryhmän päihdeongelmaiset käyttivät päihteitä kolme kuukautta tutkimuksen aloittamisesta, miltei yhtä paljon kuin tutkimuksen alussa.
Miller, Meyers ja Tonigan toteuttivat (1999) laajan valmennusohjelmaa koskevan tutkimuksen. Tutkimuksen osallistui 130 alkoholiriippuvaisen läheistä. Tutkimuksessa läheiset jaettiin satunnaistamalla kolmeen ryhmään: 1) 12 askeleen Al-Anon toipumisohjelmaa noudattavaan ryhmään, 2) Johnson Instituutin Interventioon ja 3) CRAFT-ohjelmaan. Tutkimustulokset osoittivat, että 64 % päihdeongelmaisista, joiden läheiset osallistuivat CRAFT–ryhmään hakeutuivat hoitoon. Al-Anon ryhmän läheisten päihdeongelmaisista hoitoon hakeutui 13 % ja Johnson Instituutin interventio ryhmästä 22,5 %. Kaikissa kolmessa ohjelmassa läheisten psyykkinen ja psykososiaalinen hyvinvointi parani kuuden kuukauden seuranta-ajan tulosten mukaan. Parannusta tapahtui masentuneisuuden, ahdistuneisuuden ja vihan tunteen vähenemisessä. Lisäksi perheriitoja oli vähemmän ja perhesuhteet paranivat ja parisuhteisiin oltiin tyytyväisempiä. Tutkimus antoi arvokasta tietoa siitä, että CRAFT-ohjelmalla valmennettujen läheisten on mahdollista edesauttaa hoidosta kieltäytyvien päihdeongelmaisten perheenjäsentensä hoitoon hakeutumista. Lisäksi CRAFT-ohjelma todettiin erityisen toimivaksi niille vanhemmille, joiden aikuinen lapsi oli päihdeongelmainen. Hoitoon ohjautuista päihdeongelmaisista vuoden kuluttua tehdyssä seurannassa raittiina oli 94 % (Miller, Meyers & Tonigan 1999, Meyers 2005).
Meyersin, Millerin, Hillin ja Toniganin (1999) sekä Meyersin, Millerin, Smithin ja Tonigan (2002) tutkimuksissa selvitettiin CRAFT-ohjelman soveltuvuutta huumeriippuvaisten hoitoon ohjaamiseen läheisten avulla ja läheisten elämänlaadun parantamiseen. Ensimmäisessä tutkimuksessa läheisen päihdeongelmaiset perheenjäsenet käyttivät pääasiassa kokaiinia (37 %), marihuanaa (35 %), piristeitä (16 %), opiaatteja (8 %) ja rauhoittavia (3 %). Päihdeongelmaiset hakeutuivat hoitoon keskimäärin neljännen tai kuudennen läheisen käymän tapaamisen jälkeen. Tutkimustulokset osoittivat, että 74 % läheisistä onnistui saamaan päihdeongelmaisen perheenjäsenensä hoitoon. Tutkimuksessa mitattiin myös läheisten hyvinvointia. Perheriidat olivat vähentyneet huomattavasti ja perhesuhteet parantuneet ja koheesio kasvanut, jopa siitä huolimatta hakeutuiko päihdeongelmainen hoitoon vai ei.
Toisessa tutkimuksessa selvittiin CRAFT-ohjelman toimivuutta suhteessa 12 askeleen Nar-Anon -toipumisohjelmaan ja CRAFT-ohjelmaan, johon oli lisätty jatkohoidollinen osio. Tutkimustulokset osoittivat, että CRAFT-ohjelmaan osallistuneiden päihdeongelmaisista kaiken kaikkiaan 77 % hakeutui hoitoon (vain CRAFT 59 % ja CRAFT + jatkohoito 67 %) kun taas Nar-Anon -ryhmässä olleiden läheisten päihdeongelmaisista vain 29 % hakeutui hoitoon. Tässä tutkimuksessa jälkihoidosta ei ollut merkittävää hyötyä hoitoon hakeutumisessa eikä se lisännyt läheisten hyvinvointia merkittävästi (Meyers, Miller, Smith & Tonigan, 2002).
Myös Kirby, Marlowe, Festinger, Garvey ja LaMonaca (1999) tekivät tutkimuksen CRAFT-menetelmästä huumeriippuvaisten läheisillä. Vertailuryhmänä myös he käyttivät 12 askeleen ryhmää. Heidän tutkimuksessaan olivat mukana ensimmäistä kertaa myös tummaihoiset afroamerikkalaiset. Pääasialliset huumeriippuvaisten käyttämät huumausaineet olivat kokaiini ja heroiini. Tutkimuksissa selvisi, että CRAFT-valmennuksessa käyneistä läheisistä 74 % sai päihdeongelmaisen kumppaninsa hoitoon. Vertailuryhmästä hoitoon hakeutui vain 17 % päihdeongelmaisista, joiden läheinen kävi 12 askeleen valmennusohjelmassa. Yleisesti myös tässä tutkimuksessa läheisten psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen elämänlaatu koheni.
CRAFT-menetelmän hyödyt läheisille
CRAFT-menetelmästä läheinen saa tietoa, taitoa ja keinoja siihen, miten edesauttaa päihdeongelmaisen hoitoon hakeutumista. CRAFT-menetelmä opettaa läheiselle uusia kommunikaatiotaitoja ja keinoja, jotka vahvistavat parisuhdetta tai suhdetta päihdeongelmaiseen lähisukulaiseen. CRAFT-menetelmässä läheinen oppii pitämään huolta omasta turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. CRAFT-menetelmässä läheisen psyykkinen hyvinvointi kohenee, huolimatta siitä, lähteekö päihdeongelmainen hoitoon vai ei. Läheisen hyvinvoinnilla on suoria vaikutuksia myös perheen muihin jäseniin. Tutkimusten mukaan seitsemän kymmenestä päihdeongelmaisesta lähtee hoitoon läheisen käytyä CRAFT-valmennuksen. CRAFT-menetelmän on todettu soveltuvan kaikenlaisiin läheinen-päihdeongelmainen -suhteisiin. Olennaista on se, että läheinen ja päihdeongelmainen ovat tarpeeksi tekemisissä keskenään (Smith & Meyers, 2004).
Azrin N. H. 1976. Improvements in the Community - Reinforcement Approach to Alcoholism. Behaviour Research and Therapy, 14, 339-348.
Azrin N., Sisson, Meyers & Godley 1982. Alcoholism treatment by disulfiram and Community Reinforcement Therapy. Journal of behavioural therapy and Experimenteal therapy. No. 13. 105-112.
Hunt G. M. & Azrin N. H. 1973. A Community - Reinforcement Approach to Alcoholism. Behaviour Research and Therapy, 11, 91-104.
Kirby K. C, Marlowe, D. B., Festinger, D. S., Garvey K. A. & LaMonaca, V. 1999. Community Reinforcement for Family and Significant Others of Drug Abusers: A Unilateral Intervention to Increase Treatment Entry of Drug Users. Drug and Alcohol Dependence, 56, 85-96.
Meyers R. J. 2005. CRAFT for Finland -training material.
Meyers R. J., Dodley, M. D. 2001. Developing the Community Reinforcement Approach. In Meyers and Miller (Eds.) A Community Reinforcement Approach to Addiction Treatment. Cambridge: University Press. 1-7.
Meyers R. J., Miller W.R., Hill D. E. & Tonigan J. S. 1999. Community Reinforcement and Family training (CRAFT): Engaging Unmotivated Drug Users in Treatment. Journal of Substance Abusers. Vol. 10, No. 3, s. 291-308.
Meyers R. J., Miller W.R., Smith J. E. & Tonigan J. S. 2002. A Randomized Trial of Two methods for Engaging Treatment - Refusing Drug Users Through Concerned Significant Others. Journal of Consulting and Clinical Psychology Vol. 70, No. 5, 1182-1185.
Meyers R. J. & Smith J. E. 1995. Clinical Guide to Alcohol Treatment - The community Reinforcement Approach. Guilford Press. New York.
Meyers R. J., Smith J. E. & Lash D. N. 2005. A Program for Engaging Treatment -Refusing Substance Abusers into Treatment: CRAFT. International Journal of Behavioral and Consultation Therapy. Vol.1, No. 2 Spring.
Meyers R. J., Villanueva M. & Smith J. E. 2005. The Community Reinforcement Approach: History and New Directions. Journal of Cognitive Psychotherapy: An International Quarterly. Vol 19, No. 3.
Meyers R. J & Wolfe B. L. 2004. Get your loved one Sober -alternative for nagging, pleading and threatening. Hazelden Foundation.
Miller, W. R., Meyers, R. J. & Tonigan J. S. 1999. Engaging the Unmotivated in Treatment for Alcohol Problems: A Comparison of Three Strategies for Intervention Through Family Members. Journal of Consulting and Clinical Psychology Vol. 67, No. 5, 688-697.
Smith J. E. & Meyers R. J. 2004 Motivating Substance Abusers to Enter Treatment - working with family members. Guilford Press: New York.
