Nykyään puhutaan paljon masennuksesta, suomalaisten merkittävästä kansansairaudesta. Moni käy läpi eriasteisia masennuksia elämänsä aikana.

 

Kun mieli on mustana, on helppoa seurata vanhempien esimerkkiä ja lääkitä masennusta alkoholilla. Kyllähän jo vanha kansakin sanoi: ”Tuikku murheeseen.”

 

Humalassa on helppo hetkellisesti unohtaa murheet tai ainakin esittää iloista ja reipasta. Humala onkin monelle ainoa mieleen juolahtava tapa käsitellä surua, yksinäisyyttä tai ahdistusta. Varsinkin tämän tavan nuorena aloittaneet eivät opi käsittelemään näitä tunteitaan muuten. Monesti alkoholi kuitenkin vain syventää murheen tunnetta, kuten moni omaan itkuunsa sammunut tietää.

 

Se epätoivoinen olo, joka ajoi turvautumaan pulloon, on seuraavana aamuna yleensä vieläkin musertavampi. Krapulassa aivot todellakin mustuvat entisestään. Jos tämän lisäksi on muutenkin ahdistunut, voi olotilasta tulla sietämättömän surkea. Humalan jälkeinen masennus voi joskus olla niin voimakas, että se johtaa itsemurhaan. Tai sitten juomaan uudestaan olotilan parantamiseksi, jolloin kierre on valmis.

 

Alkoholi on aine, joka runsaasti käytettynä itse aiheuttaa masennusta. Jo viikoittainen juopuminen lisää masennusriskiä. Mieli tuskin paranee käyttämällä ainetta, jonka kemialliset vaikutukset aivoissa vain pahentavat tilannetta.

 

Pullo pahentaa, puhuminen auttaa! Masennukseen kannattaa hakea apua NYT, eikä ensi vuonna.